Muutama viikko sitten Yhdysvaltain varapresidentti JD Vance piti Münchenin turvallisuuskokouksessa puheen, jossa hän sätti eurooppalaisia demokratian puutteesta ja sananvapauden rajoittamisesta. Tämä on tietysti nurinkurista, kun Vancen edustama republikaanipuolue marssii vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaalituloksen perusteettomasti kiistäneen Donald Trumpin tahdissa ja on rekrytoinut käsikassarakseen maailman rikkaimman miehen Elon Muskin.

Musk osti muutamia vuosia sitten Twitterin, koska katsoi sen silloisen johdon rajoittaneen palvelun käyttäjien sananvapautta, kun palvelu oli ryhtynyt moderoimaan alustalla esiintynyttä vihapuhetta ja liputtamaan salaliittoteorioita ja muita faktoihin perustumattomia väitteitä. Paradoksaalisesti Muskin myötä X:ksi muuttunut viestipalvelu on ryhtynyt vaientamaan puheenvuoroja, jotka kritisoivat Muskia samalla, kun muu moderointi on lopetettu tykkänään. On irvokasta, että Muskin perässä myös muut teknologiamogulit ovat ryhtyneet myötäilemään Trumpia ja lopettaneet moderoinnin alustoiltaan.

Huolestuttavinta kaikessa tässä on kuitenkin se, että eurooppalaiset laitaoikeistolaiset populistipuoleet riensivät ylistämään JD Vancen puhetta. He kannattavat sosiaalisen median reguloinnin vähentämistä ei siksi, että se parantaisi sananvapautta, vaan siksi, että se mahdollistaa vääristellyn tiedon levittämisen ja näiden puolueiden agendan ajamisen.

Aikamme suurimpia haasteita on se, että väestöryhmien yhteinen ymmärrys vähenee. Ei ole kysymys ainoastaan siitä, mikä on oikeaa tietoa ja mikä on väärää tietoa, vaan myös siitä, että ymmärrämme toistemme ajattelua, lähtökohtia ja meillä on yhteinen arvopohja.

Tämän yhteisen ymmärryksen synnyttämiselle kulttuuri on keskeisessä asemassa. Kulttuuri on sananmukaisesti jaettuja käytäntöjä, jaettuja arvoja ja jaettua ymmärrystä. Juuri siksi on tärkeää, että meillä on yhteiskunnassamme laajaa luottamusta nauttivia tiedotusvälineitä, massoja saavuttavaa populaarikulttuuria ja rajoja rikkovaa taidetta.

Nämä kulttuurin eri ilmentyvät koskettavat meitä, muuttavat ajatteluamme ja peilaavat arvojamme. Ja tätä jaettua kulttuuria eivät poliittiset päättäjät tai talousjohtajat pysty omavaltaisilla päätöksillä hetkessä muuttamaan. Kulttuurin muutos vaatii aina aikaa eikä se välttämättä silloinkaan onnistu. Totalitaristissa yhteiskunnissakaan valtion koura ei ole pystynyt kokonaan vaientamaan kulttuurikentän vastarintaa, koska se on alati mukautumalla pystynyt kehittämään tarvittavat kiertoilmaisut ja löytämään tarvittavat väylät pystyäkseen tavoittamaan kansan.  

Tässä kummallisessa ajan hetkessä, jossa maailma natisee liitoksissaan, ja jossa Eurooppamme on yhtäältä arvaamattoman Yhdysvaltojen ja toisaaalta totalistarististen Kiinan ja Venäjän puristuksessa, tarvitsemme siis luotettavaa tiedonvälitystä ja vahvaa moniäänistä kulttuurikenttää enemmän kuin koskaan.

- Kai Huotari, KAAPELIn toimitusjohtaja