Kaapelin blogiakin seuraamalla voi helposti vetää sellaisen johtopäätöksen, että vanhojen teollisuurakennusten kierrättäminen uudenlaiseen käyttöön on Euroopassa jonkinlainen trendi. Usein nämä tilat muuttuvat luonnollisimmin kulttuurikäyttöön, sillä tilojen ollessa haastavassa kunnossa kaupallisempien tahojen kiire estää heiltä yleensä mahdollisuuden näiden käyttöönotosta.

Joka tapauksessa uusia hankkeita syntyy jatkuvasti. Tuoreena esimerkkinä Pohjois-Italian länsirannikolle, Santo Stefano Magran kylään käynnistynyt projekti (Nuova Opificio Vaccari per le Arti) vanhan tiilitehtaan muuttamisesta hyötykäyttöön, jonka esittelyyn kävin osallistumassa konferenssin yhteydessä. Kyseessä on varsin mahtipontinen hanke, sillä tilaa on tarjolla poikkeuksellisen paljon, jopa 180 000 neliötä! Onneksi nykyinen suunnitelma on huomattavasti realistisempi, ensi vaiheessa käyttöön otetaan noin 7500 m2 tilaa helpoiten saavutettavista osista rakennelmaa. Tämä kokonaisuus on osittain myös korjattu toimivaan kuntoon. Haasteita kuitenkin riittää, sillä 1880-luvulla aloittanut tehdas on saastuttanut maaperää juurikaan asiaa miettimättä sadan vuoden ajan ja viimeiset kolmekymmentä vuotta koko kompleksi on ollut tyhjillään rapistumassa.

Paperilla tämä kaikki kuulostaa varsin hurjalta. Itse kylä ei kovinkaan suuri ole ja alkuun mittakaava vaikuttaa aivan liian suurelta, jotta sopivia asiakasvirtoja tai edes käyttäjiä löytyisi. Lähin isompi kaupunki on La Spezia, jossa asuu vajaa 100 000 asukasta, tosin kyseessä on vilkas satamakaupunki. Alueella on myös melko paljon turisteja houkuttelevia kohteita kuten Cinque Terren Unesco-suojellut kylät. Pikkukyliä ympärillä on myös useita, joten asukasmäärät potentiaalisilla alueilla noussevat 250 000.

Onneksi itse hanke lähtee jalat maassa asenteella rakentamaan ensisijaisesti teollisuusmuseota, jonka ympärille kasautuisi erilaisia pienempiä ja varsin vapaita taidehankkeita. Arkkitehtuuria korostetaan ehkä hieman liikaa ja tiloihin kaavailtu kiinteä auditorio kuulostaa vähän vaikealta paketilta, mutta kaiketi sille on nähty löytyvän käyttäjiä (ja tämä toki voi houkutella paikalle myös kaupallisia toimijoita tasaamaan kustannuksia). Pääasia on kuitenkin isojen tyhjien hallien haltuun otto. Näissä tarkoituksena on antaa taiteilijoille ja yhteisölle vapaat kädet toteuttaa erikokoisia projekteja ja tuoda mm. paikalliset opiskelijat mukaan toimintaan. Tästä nähtiin ilahduttavia esimerkkejä konferenssin ajan paikalla vierailleiden koululaisryhmien ja paikallisten asukkaiden kiinnostuksen myötä.

Etelä- ja Pohjois-Euroopan keskuksilla on myös selkeitä eroja toiminnassaan. Suuri osa etelän projekteista ovat voimakkaasti paikallisten yhteisöllisiä hankkeita, kun pohjoisessa monesti ollaan enemmän institutionaalisia. Ilmasto vaikuttaa myös, sillä tällaisilla rakennuksilla keskuksen toteuttaminen täällä olisi käytännössä mahdotonta (Suomessa nämä rakennukset olisivat lähinnä jättiläismäisiä kylmävarastoja). Konfferenssissa käsiteltiin rakennusten historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta avoimin mielin ja paikalla oli joukko onnistuneiden hankkeiden tekijöitä vallattujen ja tyhjillään olevien rakennusten osalta kiitettävän laajalla skaalalla.

Ilahduttavaa on että projektilla on vahva tuki sekä kylän johdolta (pormestari toimi koko konferenssin vetäjänä), että paikallisilta ihmisiltä. Toivottavasti saamme kuulla jatkossa hienoja uutisia onnistuneesti käynnistyneestä hankkeesta!