J. Karjalaisen uutta bändikokoonpanoa kuunnellessa tuli sama olo kuin Ocean's Eleven -elokuvaa katsellessa. On kerätty maailman paras kassakaappimies, atk-kaveri, autokuski jne. sitä kuuluisaa "vielä kerran" -keikkaa varten. Pääsin todistamaan yhdenlaista Ocean's Eleveniä, kun kävin puhujakeikalla Kosicessa - tuossa Slovakian Joensuussa.

Kosice on toinen vuoden 2013 kulttuuripääkaupungeista. Sen kunniaksi neljännesmiljoonan asukkaan muuttotappiokunnassa on tehty paljon sen eteen, että nuoret aikuiset eivät muuttaisi Bratislavaan tai Prahaan ja turistejakin kävisi.

Yksi näistä operaatioista - ja toivottavasti pysyvin - on Kasarne Kulturpark. Vanha kasarmialue melko keskellä kaupunkia oli aikoinaan osin paikallisen kulttuuriyhdistyksenkin valtaama. Sittemmin sama ryhmä pyörittää Trans Europe Halles -verkostoommekin kuuluvaa Tabcka-keskusta keskustan (hienon) kävelykadun toisessa päässä. Kun Tabacka järjesti verkoston kokouksen, kävelin Kasarnellekin, joka silloin oli vain orastava työmaa. Ei ole enää.

Kaksi kolmesta päärakennuksesta hohtaa (kammottavine alumiinisine uusioikkunoineen) valkoisena ja pihat on siistitty ja osin täytetty varsin kiinnostavilla taidelaitteilla. Seassa myös muutama hohtava pömpeli, joissa on sekä ilmanvaihtokoneita että pihakioskeja. Kimurantin EU-rahoituksen pykälistön takia tiloja ei saa viiteen vuoteen vuokrata millekään kaupalliselta haiskahtavaltakaan. Silti taloihin on tarkoitus kerätä alueen luovan teollisuuden start-uppeja ja niihin liittyvää koulutusta ja tapahtumia.

Veikeä yhtälö ikävä kyllä enteilee sitä, että samana päivänä, kun määäraika umpeutuu, alkaa paikallishallinto rahastaa tiloilla minkä kykenee. Toivottavasi sitä ennen syntyy maksukykyistä toimintaa.

Tuota toimintaa oltiin kehkeyttämässä varsin nimekkään joukon voimin. Hiukan huvitti katsella omaa naamaa Charles Landryn, Tom Flemingin ja kuuden professorin yms. seurassa. Illallisen hauska piirre oli kuulla kuinka kaikki kehuivat kilpaa toistensa kirjoja ja kahden kesken myönsivät, etteivät ole niitä edes lukeneet kuin korkeintaan johdannon ja yhteenvedon verran.

Kosicessa on myös monivuotinen kunnallinen katutaiteen projekti (jonka dokumentaatiota en saa oikein päin tähän tekstiin). Useita kerrostalopäätyjä on annettu nimekkäiden ja tuntemattomien taiteilijoiden maalattaviksi. Ei todella tee pahaa katukuvalle ja antaa niille paljon puhutuille muuttoa valmisteleville nuorille ehkä yhden syyn lisää hakea koti sittenkin kotikunnastaan. Näin sanoivat myös paikalliskohtaamisissa vastaan tulleet tuon kohderyhmän ihmiset.

Sinällään luovan teollisuuden hautomot tuntuvat olevan muuttotappiokaupunkien juttu. Lodzit, Kosicet ja Plzenit kertoilivat kilpaa mitä tekevät ja kaikilla motivaatioasettelu oli aika lailla sama. Tukholman ja Cambridgen herrat olivat aika vaivautuneita enkä minäkään oikein osannut asiaan suhtautua.

Tämä bloggaus taisi olla myös allekirjoittaneen menneen miehen viimeiset sanat tällä areenalla. Siirryn uusiin hommiin 1.11. alkaen ja muut jatkavat näitä tutkimusmatkoja ja niiden raporttien kirjoitteluja.

Laitetaan nyt kumminkin tähän loppuun kuva siitä, että Kosicessa olisi selvästi vielä tilausta moderneja lukitussysteemejä valmistaville yrityksille.